Entä jos…

Entisessä elämässäni vuosia sitten, oli pitkä masennuksen jakso, jolloin koin olevani olosuhteiden vankina. Odotin jotain pelastavaa ihmettä ulkopuolelta. Arjen velvollisuudet hoituivat rutiinilla, mutta ajatukseni kiersivät samaa kuluttavaa kehää. Kehää, jossa tyytymättömyys ja onnettomuus vuorottelivat. En itsekään tajunnut muutoksen mahdollisuutta. Ajattelin, että olosuhteet huomioon ottaen, näin pitikin tuntea. En ymmärtänyt, että onni ja onnellisuus olisivat myös minun ulottuvillani ja elämäni tarkoitus.

Kuvitellaan, että joku olisi sanonut minulle, että hei, entä jos sinua piinaavatkin sairaat ja huonot ajatukset. Hän olisi puhunut jotain uskomusten muuttamisesta ja haitallisista ajatusmalleista.En olisi ikinä uskonut, että voin itse muuttaa omia ajatuksiani. Luulin niiden tulevan jostain ulkoapäin, ikään kuin annettuja ja jotka on vain hyväksyttävä. Vähän niin kuin verot.

”Ei minulla mitään uskomuksia ole, ne ovat kaikki totta, koska ne ovat minun mielessä totta. Minä nyt vain olen tällainen surkimus.” -Olisinpa saattanut ottaa onkeeni ja kokeilla, mutta sen aika ei ollut vielä.

Entä jos joku olisi sanonut, että voisi auttaa minua muuttamaan ajatusmaailmaani pysyvästi. Olisi vielä kertonut, että kaikki on mahdollista ja minussa on jo kaikki muutokseen tarvittavat voimavarat jo olemassa. Johan olisi ollut paksua tekstiä. Surkeudessa rypeminen ja siitä puhuminen oli niin tuttua ja turvallista. Olin niin tottunut siihen, että eniten potuttaa kaikki. Parempi tuttu helvetti kuin tuntematon taivas. – Entä jos kuitenkin, mutta sen aika ei ollut vielä.

Entä jos joku olisi sanonut, että onnellisuus ja hyvinvointi ovat ulottuvillani kun vain päätän niin. Ja etteivät asiat tai ihmiset tee minua onnelliseksi tai onnettomaksi, vaan se miten niihin suhtaudun. ”Älä hupata! Kyllähän se on niin, että toisten huono käytös ja olemattomat vuorovaikutustaidot ovat syynä huonoon olooni. Ne eivät ymmärrä ja haluavat vaan ärsyttää ihan tahallaan.

Voisinko muka itse vaikuttaa hyvinvointiini, terveyteeni ja onnellisuuteeni? Mahdotonta.”

Entä jos joku olisi sanonut, että on olemassa ajattelutapa ja tutkimussuuntaus, joka on tavallaan ihmismielen käyttöohje ja työkalut siihen. Että siihen sisältyy tehokkaita keinoja ja menetelmiä, jotka auttavat muuttamaan mm. omaa ajattelua ja tunnetiloja, sekä poistamaan oman mielen rajoituksia ja saavuttamaan tavoitteita. Se on ikään kuin tietoisuuden kasvattamisen väline, joka auttaa ymmärtämään itseä, muita ja koko maailmaa. Olisi vielä maininnut, että sen nimi on NLP.

Mikä ihmeen NLP? Nyt Loppui Ponnistelu? Niitty Liljoja Pullollaan? – Olisin voinut pienesti innostua, ainakin tutustua. Mutta sen aika ei ollut vielä.

Entä jos joku olisi sanonut, että voisi siivota minusta pahimmat sairaita ajatuksia ylläpitävät haitat pois. Tehdä minulle ikään kuin energeettisen suursiivouksen ja ikkunanpesun. Poistaisi jotain henkistä napanöyhtää ja virrattaisi tilalle eheyttävää elinvoimaa. Olemukseeni tulisi tilaa luovuudelle, ilolle ja uusille ajatuksille. Hmm, miltä koti tuntuukaan suursiivouksen jälkeen? – Olisin varmasti epäillyt, mutta kokeillut, mutta sen aika ei ollut vielä.

Entä jos joku olisi sanonut, että tulevaisuudessa olisin itse se joka havahduttaa, oivalluttaa ja auttaa kanssakulkijoita rohkeasti omaksi itseksi. Että olisin terve, eheä, onnellinen ja rohkeasti todellinen itseni. Että minulla olisi kyky korjata ihmisten olemuksen energiajärjestelmiä. Ja että, yhdistäisin kykyni, kokemukseni ja osaamiseni auttaakseni muita.

Olisin pitänyt sanojaa vähintäänkin kajahtaneena ja luvannut syödä vanhan hattuni jos näin tapahtuisi. Onneksi kukaan ei sanonut, muuten nyt olisi huutava pula mehukkaista hatturesepteistä!

Anita 050 593 2197, [email protected]

Facebook
LinkedIn
Instagram
Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial